Voiko isovanhemmilla olla tapaamisoikeus lapseen?

Suomen laki ei tunne erillistä, itsenäistä isovanhempien tapaamisoikeutta. Oikeus tapaamiseen on juridisesti aina lapsen oikeus, ei isovanhemman: lapsen ja hänen vanhempiensa välisen tapaamisoikeuden lisäksi tuomioistuin on 1.12.2019 alkaen voinut vahvistaa lapselle oikeuden tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä, esimerkiksi isovanhempaa (laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 9 c §). Isovanhempien ja lapsenlapsen välinen suhde ei siis ole merkityksetön, ja sen jatkumista voidaan tukea eri tavoin, kunhan toiminnan lähtökohtana on aina lapsen etu.

Lapsen etu on ratkaisujen ainoa mittari

Kaikki lasta koskevat päätökset, niin vanhempien sopimukset kuin tuomioistuimen ratkaisut, tehdään yhden ainoan periaatteen pohjalta: mikä on lapsen edun mukaista. Lainsäädäntö turvaa lapsen oikeuden ylläpitää suhdetta kumpaankin vanhempaansa myös eron jälkeen. Se ei kuitenkaan anna isovanhemmille tai muille sukulaisille omaa, itsenäistä oikeutta vaatia tapaamisia itselleen, vaan kyse on aina lapsen oikeudesta tavata läheistään.

Vaikka laki ei myönnä isovanhemmille omaa tapaamisoikeutta, vakiintunutta ja myönteistä suhdetta isovanhempiin voidaan pitää lapsen edun mukaisena. Tämä suhde voi tarjota lapselle turvaa, jatkuvuutta ja laajemman sosiaalisen verkoston. Siksi sen vaaliminen on tärkeää, mutta oikeudelliset keinot sen turvaamiseksi ovat rajalliset: tapaamisoikeuden vahvistaminen edellyttää, että lapsella on tai on ollut isovanhempaansa lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde.

Miten isovanhempien ja lapsen tapaamiset voidaan turvata?

Koska tapaamisoikeuden vahvistaminen edellyttää poikkeuksellisen läheistä suhdetta, tapaamisten järjestäminen perustuu käytännössä useimmiten vanhempien päätöksiin ja järjestelyihin. Toimivin tapa on aina vanhempien vapaaehtoinen sopiminen.

1. Vanhempien välinen sopimus

Ensisijainen ja paras keino on, että lapsen huoltajat sopivat keskenään isovanhempien roolista lapsen elämässä. Vanhemmat voivat kirjata yhteiseen sopimukseensa lapsen tapaamisten järjestämisestä maininnan siitä, miten isovanhempien tapaamiset järjestetään. Lastenvalvoja ei voi vahvistaa tällaista kirjausta täytäntöönpanokelpoiseksi tapaamisoikeudeksi, mutta se vahvistaa vanhempien yhteisen näkemyksen ja selkeyttää pelisääntöjä.

2. Osana vanhemman tapaamisoikeutta

Yleisin tapa on, että isovanhemmat tapaavat lasta oman lapsensa eli lapsen vanhemman tapaamisaikana. Jos vanhempien välit ovat riitaisat, tuomioistuin voi tapaamisoikeudesta päättäessään ottaa huomioon lapsen ja isovanhempien välisen suhteen. Päätöksessä voidaan esimerkiksi todeta, että vanhemman tulee tapaamisaikanaan mahdollistaa myös lapsen ja isovanhempien välinen kanssakäyminen, jos se katsotaan lapsen edun mukaiseksi.

3. Oheishuoltajuus poikkeustilanteissa

Hyvin poikkeuksellisissa ja painavissa tilanteissa, joissa lapsen omat vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsesta tai vaarantavat tämän kehityksen, voidaan isovanhemmalle hakea oheishuoltajuutta. Oheishuoltaja toimii vanhempien rinnalla lapsen virallisena huoltajana. Tämä on kuitenkin raskas ja harvinainen järjestely, joka ylittää selvästi pelkän tapaamisoikeuden turvaamisen.

Voiko isovanhempi viedä asian oikeuteen?

Isovanhempi voi 1.12.2019 alkaen itse tehdä käräjäoikeudelle hakemuksen, joka koskee lapsen oikeutta tavata häntä (lapsenhuoltolaki 14 §:n 3 momentti). Hakemuksessa ei vaadita isovanhemmalle omaa oikeutta, vaan lapselle oikeutta tavata isovanhempaansa, ja tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain, jos lapsella on tai on ollut isovanhempaansa lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Lapsi itse ei ole asiassa asianosainen. Isovanhempi voi myös tukea omaa lastaan tämän hakiessa tai puolustaessa omia tapaamisoikeuksiaan.

Oikeudessa isovanhempi voi toimia todistajana ja kertoa suhteestaan lapsenlapseen. Tällöin argumentaation ytimessä ei ole isovanhemman oma oikeus, vaan perustelu sille, miksi yhteydenpidon jatkuminen on tärkeää nimenomaan lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle.

Erityisen hankalaksi tilanne muodostuu, jos isovanhemman oma lapsi on kuollut tai ei itse halua tai kykene pitämään yhteyttä lapseensa. Näissä tapauksissa isovanhemman käytännössä ainoa juridinen keino on hakea käräjäoikeudelta tapaamisoikeuden vahvistamista, mikä onnistuu vain, jos suhde lapseen täyttää lain tiukan edellytyksen. Muutoin huoltajaa ei voi pakottaa sallimaan tapaamisia, ellei huoltajan toiminta ole selvästi lapsen edun vastaista ja anna aihetta lastensuojelullisiin toimiin.

Vaikka laki ei anna isovanhemmille automaattista tapaamisoikeutta, heidän roolinsa lapsen elämässä voidaan tunnustaa tärkeäksi. Tapaamisten turvaaminen onnistuu parhaiten vanhempien yhteisymmärryksellä tai osana laajempaa lasten huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskevaa ratkaisua. Monimutkaisissa perhetilanteissa, joissa välit ovat tulehtuneet ja yhteys lapsenlapseen on katkennut, ulkopuolinen asiantuntija-apu voi auttaa löytämään lapsen edun mukaisen ratkaisun. Ota yhteyttä, niin arvioimme tilanteenne ja neuvomme, miten asiassa kannattaa edetä.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä teen, jos lapsen huoltaja kieltää tapaamiset kokonaan?

Ensisijainen keino on aina rakentava keskustelu huoltajan kanssa. Jos tämä ei tuota tulosta, on tärkeää selvittää, onko isovanhemman omalla lapsella (lapsenlapsen vanhemmalla) vahvistettua tapaamissopimusta. Tapaamisten estäminen voi olla tämän sopimuksen vastaista. Isovanhempi voi myös itse hakea käräjäoikeudelta tapaamisoikeuden vahvistamista, jos hänen suhteensa lapseen on lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava.

Voiko testamentissa määrätä tapaamisoikeudesta?

Ei voi. Testamentti on asiakirja, jolla määrätään vain omaisuuden jakamisesta kuoleman jälkeen. Sillä ei voi asettaa juridisesti sitovia velvoitteita, jotka koskevat lasten huoltoa tai tapaamisoikeutta. Nämä asiat ratkaistaan aina lapsen etuun perustuen elävien henkilöiden kesken tai tuomioistuimessa.